Muutaman hoitoasiakkaan kanssa ollaan tässä sivuttu positiivistä ajattelua ja lähinnä pakotettua sellaista. Eli paljon uushenkisyydessä vallalla olevaa näkemystä ja oppia siitä, että muuttamalla oman mielenmaiseman positiiviseksi elämä helpottuu. Näin ei nimittäin useinkaan tapahdu – vaikka kuinka haluaisi...
En kiistä luonnollisen, aidon positiivisuuden ja sisäisen kirkkauden voimaa enkä niiden elämää hyvällä tavalla manifestoimaa voimaa ollenkaan. Silloin, kun jokin inhimillinen, ”matala” tunne häivytetään tai sammutetaan väkisin, tapahtuu sen aidon tunteen tukahduttaminen ja se jää käsittelemättä.
Me olemme lukemattomien elämien aikana kasattu iso kasa tukahdutettuja tunteita kehoomme, solumuistiimme ja energiakehoihimme. Niiden huomioitta jättäminen ei ratkaise ongelmia eikä vie niitä pois. Myöskään pelkästään niissä rypeminen ja itsensä ruoskiminen ei häivytä niitä pois.
Oikea määrä sielullista valoa, kirkkautta ja laajempaa sielullista perspektiiviä yhdistettynä aitoon, nöyrään ihmisyyteen sekä rohkeuteen kohdata ja kokea niitä tunteita vie ”eteenpäin”. Tai ainakin laajempaan, kirkkaampaan olotilaan.
Anna vihan, vituksen ryöpytä turvallisesti, toisiin sitä kohdentamatta – ja anna sen tyhjentää itsensä, ja sammua Rakkauden ja Valon syleilyssäsi. Nähtynä, kuultuna, ymmärrettynä osana sinua.
Surun ja syyllisyyden meri
Huomasimme erään Celestial -hoitoasiakkaan kanssa hänen energiakentässään, tunnekehossaan, suuren ja syvän murheen, surun ja syyllisyyden kentän, aivan kuin meren. Tämä meri oli yhdistelmä hänen omaa tunnekokemustaan, mutta samalla myös kollektiivinen meri.
Hän oli hyvin tietoinen tästä surun merestä ja on työskennellyt monien vuosien ajan omien tunteidensa kanssa, kohdaten, puhdistaen ja vapauttaen niitä lukuisin eri menetelmin. Silti se meri on edelleen hänen kentässään, ei aktiivisenä eikä hallitsevana, mutta silti se siellä on. Odottamassa.
Saimme sisäistä, sielullista ymmärrystä, että tämä kollektiivinen surun meri on vastassa kaikkia niitä, jotka avautuvat sydämessään syvimmille tunteilleen ja alkavat vapauttamaan raskasta tunnetaakkaansa. Tähän mereen voi jäädä jumiin, se ottaa helposti valtaansa kaikki ne, jotka kantavat esimerkiksi syyllisyyttä sisimmässään. Ja sitä merta ei saa omin voimin tyhjennettyä.
Siksi suosittelen jokaista surun ja syyllisyyden kanssa kamppailevaa empaatikkoa avaamaan omaa sisäistä kirkkauttaan, sielu- ja Luoja-lähdeyhteyttä niin paljon ja niin usein kuin mahdollista. Koska kirkkaus, rakkaus, ymmärrys ja anteeksianto (itselle) on minun mielestä ainut keino alkaa muuntaa itseään. Koska loppujen lopuksi me olemme yhtä Elämän kanssa ja minun kokemus Elämästä on että se Rakkaus, joka syleilee kaikkea; valoa ja pimeyttä, täytettä ja tyhjyyttä.
© Antti Häyhä | Celestial Healing | www.celestialhealing.fi
Comments