Täytyykö pysytellä positiivisenä koko ajan?
Heippistä, kirjaan tässä vähän hajanaisia ajatuksia vitutuksesta 😅
Muutaman hoitoasiakkaan kanssa ollaan tässä sivuttu positiivistä ajattelua ja lähinnä pakotettua sellaista. Eli paljon uushenkisyydessä vallalla olevaa näkemystä ja oppia siitä, että muuttamalla oman mielenmaiseman positiiviseksi elämä helpottuu.
En kiistä luonnollisen, aidon positiivisuuden ja sisäisen kirkkauden voimaa enkä niiden elämää hyvällä tavalla manifestoimaa voimaa ollenkaan. Silloin, kun jokin inhimillinen, ”matala” tunne häivytetään tai sammutetaan väkisin, tapahtuu sen aidon tunteen tukahduttaminen ja se jää käsittelemättä.
Me ollaan lukemattomien elämien aikana kasattu aikamoinen kasa tukahdutettuja tunteita kehoomme, solumuistiimme ja energiakehoihimme. Niiden huomioitta jättäminen ei ratkaise ongelmaa eikä vie niitä pois. Myöskään pelkästään niissä rypeminen ja itsensä ruoskiminen ei vie niitä pois. Oikea määrä sielullista valoa, kirkkautta ja laajempaa sielullista perspektiiviä yhdistettynä aitoon, nöyrään ihmisyyteen sekä rohkeuteen kohdata ja kokea niitä tunteita vie ”eteenpäin”. Tai ainakin laajempaan, kirkkaampaan olotilaan.
Näin spontaanisti aatellen, olen itse joskus "kärsinyt" siitä, että positiivinen ajattelu on kaupallistettu ja sitä hehkutetaan ns. pakotettuna. Mutta minkäs teet, kun on jostain sielunäkökulmasta vaan löytänyt ehkä juuri monien vastoinkäymisten kautta luonnollisen positiivisuuden - ja sitten pitäis sitä himmailla joissain porukoissa.... mutta kun se vaan tuppaa tulemaan läpi.
Ja silti vituttaa välillä ihan kovaa, turhauttaa ja murisuttaa!😡 Mutta vain hetken, koska kun sen päästää pois sisuksistaan, niin voi taas keskittyä kaikkeen kivaan. Se turhauttaa, kun usein muut vielä junnaavat siinä negatiivisuudessa - itseltä kun se on mennyt jo aikaa ohi.
Silti tiedän hyvin, että jotain varmasti on vielä tuolla syvyyksissä triggeröitymistä odottamassa - joten matkalla ollaan.
Mutta välillä siis pitää vähän yrittää hillitä ilomieltään, kun itellä on sen 💩kin keskellä on tietoisuus kaiken ohi menevyydestä. Monia asioita ihminen oppii, mutta ehkä aito myönteinen elämisen asenne on vaikeampi oppia ulkoa.....